kotiliesi

Ravintola Jängällä, Levi

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Edellisestä postauksesta olet voinut huomata, että olen Lapissa lomailemassa
ja kuten usein käy ilmi, rakastan Suomen Lappia ja Lapissa onkin tullut reissattua paljon.

Levin reissuilla olen useasti kiinnittänyt huomiota Jängällä nimiseen ravintolaan.
Tällä lomareissulla päätinkin ottaa ravintolan testiin ja samalla kirjoittaa siitä postauksen.

Lähetin ravintolaan etukäteen sähköpostin kysyäkseni onko heille ok jos tulisin syömään ja ottamaan pari kuvaa postausta varten.
En esittänyt mitään toiveita tai vaatimuksia vaan halusin tulla paikalle aivan kuin kuka tahansa asiakas.
Minulle vastattiin, että olen tervetullut ja niin varasin pöydän kahdelle.




Sunnuntai 24.3.2019
Kello 19


Saavumme mieheni kanssa paikalle ja ihastelemme hetken ravintolan eteistä, josta koko ravintolan tyyli käy selväksi.
Keloa, poronsarvia, hämärää ja vain kevyt eri väreistä koostuva valaistus.

Meidät toivotetaan iloisesti tervetulleeksi ja ohjataan pöytään.

Tunnelma on rempseä ja iloinen, naurua ja hymyjä voi havaita niin henkilökunnan kuin asiakkaidenkin kasvoilta. 

On aika perehtyä ruokalistaan.

Ruokalistalta löytyy paljon teemaan sopivaa lihaa kuten poroa, hirveä, villisikaa, sorsaa ja kalavaihtoehtona ruijanpallasta. Lisäksi marjat, peruna ja sienet tulevat usein esille.

Tarjolla on myös viinejä ja cocktaileja.

Minun on aivan pakko saada alkuun maistaa Arctic Martini, jossa makuvaihtoehtoina ovat mustikka, lakka ja puolukka. No, lakkahan se on otettava kun pohjoisessa ollaan.

Meille kerrotaankin, että Martinin makua oli pitkään hienosäädetty, jotta oikea balanssi oltiin saatu aikaiseksi. Sen kyllä huomaa, maku on pehmeä ja miellyttävä, hyvin helppo siemailla ja nautiskella.

Arctic Martini, jossa makuna lakka.

Kun aperitiivi on siemailtu, saamme pöytään punajuurifocacciaa ja ruskeaa voita. Mukavan maanläheistä ja aitoa, ei mitään lisättyä.
Focacciassa on rapea kuori ja pehmeä sisus.

Punajuurifocaccia ja ruskeaa voita.


Lähes samaan aikaan saan tilaamani alkuruuan, joka on
kuohkeaa vaniljalla maustettua palsternakkakeittoa, jossa lisänä on siikakroketti, siian mätiä ja puolukkageeliä.
Vanilja sopi yllättävän hyvin keittoon ja aion kokeilla sitä itsekin.
Kroketin rapea pinta ja pehmeä sisältö, raikas mäti ja pehmeä puolukka sointuvat keittoon ja lopputulos on suuta ja mieltä hivelevä.

Kuohkea vaniljalla maustettu palsternakkakeitto, siikakroketti, siian mätiä ja puolukkageeliä.


Mieheni valitsi alkuruuaksi säilöttyjä juureksia, tummaa suklaata ja mustaherukkaa.
Hän kertoo maun olevan maanläheinen eikä mikään ollut lautasella ylimääräistä.
Tämä oli myös täysin vegaaninen vaihtoehto alkuruokalistalta.

Säilöttyjä juureksia, tummaa suklaata ja mustaherukkaa.


Pääruuaksi haluamme molemmat poroa, koska pidämme poronlihasta erityisen paljon.
Listalta löytyy annos, joka kantaa nimeä "Poroa kolmella tapaa".
Annos sisältää 42 asteista poron lihaa, rilletteä ja sydäntä.
Lisänä lautaselta löytyy maa-artisokkaa, ruskeavoi-hollandaisea ja puolukkaa.

Otamme lisäksi vielä paahdettuja puikulaperunoita.

Suureksi ilokseni kuulen, että poro on paikalliselta tilalta Raattamasta eli noin 80 kilometrin päästä, siis todellista lähiruokaa.

On todella hienoa saada lähiruokaa ja vielä siten, että ruhosta on hyödynnetty muutakin kuin liha.

Poron sydän on meille molemmille se "juttu" tässä annoksessa, johon palaamme keskustellessamme jatkuvasti. Sydän on miellyttävää syödä, makukin on hyvä, lievästi savustettu.
Hollandaisesta saa loistavaa happamuutta annokseen sekä puolukoista makeutta.

Annos noudattelee alkuruokien maanläheistä tyyliä, josta pidän erityisen paljon.

Lopuksi totesimmekin yhteen ääneen sydämen olevan annoksen tähti.

Poroa kolmella tapaa.


Jälkiruuaksi tilaamme annoksen nimeltään Lapin leipäjuustoa. Jälkkäriin sisältyy kermakaramellia, lakkaparfait, paukkukarkkeja, leipäjuustovaahto sekä leipäjuustoa.

Jälkiruuan saapuessa pöytään olen jo ihan myyty, koska jälkkäri tarjoillaan pienestä saunakiulusta!
Enkä vielä tiedä, että varsinainen yllätys on vasta edessä.

Kiulu lasketaan eteeni pöydälle ja siihen kaadetaan pienellä löylykauhalla karamellikastiketta, jolloin paukkukarkit alkavat poksumaan, miten söpöä!
Ihana rätinä muistutti nuotiosta tai saunan kiukaasta, miten miellyttävä lopetus illalle.
Jälkiruuan makumaailma on sopivan makea ja raikas, lakka ja leipäjuusto ovatkin ikoninen makupari.


Lapin leipäjuustoa.


Ravintolan hintataso on aika perinteinen, pääruokien hinnat ovat väliltä 26€-42€, mikä ei poikkea yleisestä tasosta.
Saimme kylläkin alennusta vaikkemme sitä pyytäneet, suuret kiitokset siitä!



Lopuksi:

Illasta jäi oikein hyvä mieli ja täysi vatsa, saimme siis sitä mitä lähdimme hakemaankin.

Ehdottomasti parasta ravintolassa oli se, että lähiruoka ja luonnon antimet ovat usein hyödynneittyinä sekä ruoka maistuu juuri sille mille sen kuuluukin. Siinä ei ole mitään ylimääräistä.


Ravintola oli loppuillasta jo lähes täynnä ja silti henkilökunta vaikutti iloiselta kovasta työn tohinasta huolimatta.

Yllätyksekseni sain myös hyvää palautetta blogistani, joka vielä kruunasi koko illan.


Meihin tämä ravintola kolahti ja yleisesti pidänkin ravintoloista, jotka menevät täysillä omia polkujaan ja antavat teeman näkyä reilusti.

Olen sitä mieltä, että tarvitsemme lisää ravintoloita, jotka kulkevat omia polkujaan mitään pelkäämättä.



Kiitos Jängällä ja erityiskiitos Jere!



Tutustu tästä ravintola Jängällä nettisivuihin.



Oletko sinä käynyt tässä ravintolassa syömässä?
Kommentoi alle kokemuksesi

💖


Post Comment
Lähetä kommentti