Vinkkini valokuvaamiseen osa 2

Hetki sitten kirjoittelin valokuvaamisesta ja jaoin omia vinkkejäni aiheesta. Minulle tuli kuitenkin olo, että jäi vielä paljon sanomatta, joten päätin kirjoittaa jatkoa edelliselle postaukselle.
Haluan mainita vielä, etten ole valokuvaamisen ammattilainen vaan harrastaja ja nämä vinkit jaan omien kokemuksieni perusteella.

Sitten itse asiaan...

6. Vesileiman käyttö

Mikä tahansa on internetin maailmassa mahdollista ja kuvia voi kopioida mitä useammilla tavoilla ja jakaa sitten omanaan. Aika törkeää eikö vain? Tätä kuitenkin tapahtuu vaikkemme sitä haluaisi.

 Screenshotia käyttämällä kuvan voi levittää omanaan eteenpäin eikä sitä estä mikään.

Vasta tässä hetki sitten eräässä Facebook ryhmässä näin tämän tapahtuvan. Henkilö jakoi toisen henkilön kuvan omanaan ja monet kommentoivatkin kuvan alle huomanneensa tämän sekä kehoittivat julkaisijaa poistamaan kuvan.

En tiedä miten tilanteessa lopulta kävi.

Vesileima ei täysin pelasta kuvaasi, mutta se hankaloittaa kuvan varastamista ja ainakin sillä voit todistaa kuvan olevan sinun. Vesileima tulee aina lisätä kuvaan ennen kuvan julkaisua, muuten siitä ei ole hyötyä.

Vesileimaa kannattaa hyödyntää omissa kuvissaan.

7. Ruuan asettelu kuvassa


Ruokakuvaamisessa olen itse havainnut, että kuvattava ruoka kannattaa sijoittaa irti kuvan laidoista.
Kuvaa on helpompi katsella kun ruoka on enemmän keskemmällä kuin reunemmassa, mutta toki tässäkin on jokaisella oma tyylinsä.

8. Valokuvaamisen opiskelu


Jos haluat opiskella kuvaamista, netistä löytyy paljon verkkokursseja, joilla saat paljon uutta tietoa ja ymmärrystä kuvaamiseen sekä jo ihan kameran käsittelyyn.
Kävin aikanaan itse valokuvaaja Antti Karppisen kursseja muutaman ja ne antoivat paljon uutta oppia ja intoa kuvaamiseen, hyödynnän näitä oppeja vielä tänäkin päivänä.

Tällä hetkellä kyseisiä kursseja löytyy Suksee sivustolta.

9.Kuvan käsittely


Kuvan käsittelyhän ei missään mielessä ole pakollista tai aina tarpeellistakaan, mutta saat huomattavia eroja kuvaa hiukan käsittelemällä.
Kuvankäsittelyohjelma, jota suosin ja käytän on Adobe Photoshop Elements 2019.
Yleisin käsittely minkä kuvalle teen on kuvan värien saturaation muuttaminen, valoisuuden säätö sekä kuvan rajaaminen eli aika basic juttuja.
Näillä kuitenkin saa jo paljon aikaan sekä aivan uudenlaista eloa kuvaan.



10.Oma tyyli

Jokaisella on kuvaamisessa oma kädenjälki eikä mikään kuvaustyyli ole väärä. Tyylisi voi olla yksinkertainen, monimutkainen, värikäs, pastellisävyinen, tummansävyinen tai ihan mitä vaan! Se mistä itse pidät luo sinun oman tyylisi.

Muista aina luottaa itseesi.
Itselleni ominaista on kuvat, joissa tarkennus kohdistuu kuvattavaan asiaan tai vaikkapa ruoka-annokseen ja tausta jää sumeaksi (kuten alla olevassa kuvassa).









Tässäpä minun vinkkini tällä erää.

Onko sinulla omia vinkkejä kuvaamiseen liittyen?



Hanna
💖

Ravintola Jängällä, Levi

Edellisestä postauksesta olet voinut huomata, että olen Lapissa lomailemassa
ja kuten usein käy ilmi, rakastan Suomen Lappia ja Lapissa onkin tullut reissattua paljon.
Levin reissuilla olen useasti kiinnittänyt huomiota Jängällä nimiseen ravintolaan.
Tällä lomareissulla päätinkin ottaa ravintolan testiin ja samalla kirjoittaa siitä postauksen.
Lähetin ravintolaan etukäteen sähköpostin kysyäkseni onko heille ok jos tulisin syömään ja ottamaan pari kuvaa postausta varten.
En esittänyt mitään toiveita tai vaatimuksia vaan halusin tulla paikalle aivan kuin kuka tahansa asiakas.
Minulle vastattiin, että olen tervetullut ja niin varasin pöydän kahdelle.

Sunnuntai 24.3.2019

Kello 19


Saavumme mieheni kanssa paikalle ja ihastelemme hetken ravintolan eteistä, josta koko ravintolan tyyli käy selväksi.
Keloa, poronsarvia, hämärää ja vain kevyt eri väreistä koostuva valaistus.

Meidät toivotetaan iloisesti tervetulleeksi ja ohjataan pöytään.

Tunnelma on rempseä ja iloinen, naurua ja hymyjä voi havaita niin henkilökunnan kuin asiakkaidenkin kasvoilta. 

On aika perehtyä ruokalistaan.

Ruokalistalta löytyy paljon teemaan sopivaa lihaa kuten poroa, hirveä, villisikaa, sorsaa ja kalavaihtoehtona ruijanpallasta. Lisäksi marjat, peruna ja sienet tulevat usein esille.
Tarjolla on myös viinejä ja cocktaileja.

Minun on aivan pakko saada alkuun maistaa Arctic Martini, jossa makuvaihtoehtoina ovat mustikka, lakka ja puolukka. No, lakkahan se on otettava kun pohjoisessa ollaan.

Meille kerrotaankin, että Martinin makua oli pitkään hienosäädetty, jotta oikea balanssi oltiin saatu aikaiseksi. Sen kyllä huomaa, maku on pehmeä ja miellyttävä, hyvin helppo siemailla ja nautiskella.

Kun aperitiivi on siemailtu, saamme pöytään punajuurifocacciaa ja ruskeaa voita. Mukavan maanläheistä ja aitoa, ei mitään lisättyä.

Focacciassa on rapea kuori ja pehmeä sisus.

Lähes samaan aikaan saan tilaamani alkuruuan, joka on

kuohkeaa vaniljalla maustettua palsternakkakeittoa, jossa lisänä on siikakroketti, siian mätiä ja puolukkageeliä.
Vanilja sopi yllättävän hyvin keittoon ja aion kokeilla sitä itsekin.
Kroketin rapea pinta ja pehmeä sisältö, raikas mäti ja pehmeä puolukka sointuvat keittoon ja lopputulos on suuta ja mieltä hivelevä.

Mieheni valitsi alkuruuaksi säilöttyjä juureksia, tummaa suklaata ja mustaherukkaa.

Hän kertoo maun olevan maanläheinen eikä mikään ollut lautasella ylimääräistä.

Tämä oli myös täysin vegaaninen vaihtoehto alkuruokalistalta.

Pääruuaksi haluamme molemmat poroa, koska pidämme poronlihasta erityisen paljon.
Listalta löytyy annos, joka kantaa nimeä "Poroa kolmella tapaa".

Annos sisältää 42 asteista poron lihaa, rilletteä ja sydäntä.

Lisänä lautaselta löytyy maa-artisokkaa, ruskeavoi-hollandaisea ja puolukkaa.
Otamme lisäksi vielä paahdettuja puikulaperunoita.
Suureksi ilokseni kuulen, että poro on paikalliselta tilalta Raattamasta eli noin 80 kilometrin päästä, siis todellista lähiruokaa.
On todella hienoa saada lähiruokaa ja vielä siten, että ruhosta on hyödynnetty muutakin kuin liha.
Poron sydän on meille molemmille se "juttu" tässä annoksessa, johon palaamme keskustellessamme jatkuvasti. Sydän on miellyttävää syödä, makukin on hyvä, lievästi savustettu.
Hollandaisesta saa loistavaa happamuutta annokseen sekä puolukoista makeutta.
Annos noudattelee alkuruokien maanläheistä tyyliä, josta pidän erityisen paljon.
Lopuksi totesimmekin yhteen ääneen sydämen olevan annoksen tähti.

Poroa kolmella tapaa

Jälkiruuaksi tilaamme annoksen nimeltään Lapin leipäjuustoa. Jälkkäriin sisältyy kermakaramellia, lakkaparfait, paukkukarkkeja, leipäjuustovaahto sekä leipäjuustoa.

Jälkiruuan saapuessa pöytään olen jo ihan myyty, koska jälkkäri tarjoillaan pienestä saunakiulusta!
Enkä vielä tiedä, että varsinainen yllätys on vasta edessä.
Kiulu lasketaan eteeni pöydälle ja siihen kaadetaan pienellä löylykauhalla karamellikastiketta, jolloin paukkukarkit alkavat poksumaan, miten söpöä!
Ihana rätinä muistutti nuotiosta tai saunan kiukaasta, miten miellyttävä lopetus illalle.
Jälkiruuan makumaailma on sopivan makea ja raikas, lakka ja leipäjuusto ovatkin ikoninen makupari.

Ravintolan hintataso on aika perinteinen, pääruokien hinnat ovat väliltä 26€-42€, mikä ei poikkea yleisestä tasosta.
Saimme kylläkin alennusta vaikkemme sitä pyytäneet, suuret kiitokset siitä!



Lopuksi:

Illasta jäi oikein hyvä mieli ja täysi vatsa, saimme siis sitä mitä lähdimme hakemaankin.
Ehdottomasti parasta ravintolassa oli se, että lähiruoka ja luonnon antimet ovat usein hyödynneittyinä sekä ruoka maistuu juuri sille mille sen kuuluukin. Siinä ei ole mitään ylimääräistä.
Ravintola oli loppuillasta jo lähes täynnä ja silti henkilökunta vaikutti iloiselta kovasta työn tohinasta huolimatta.
Yllätyksekseni sain myös hyvää palautetta blogistani, joka vielä kruunasi koko illan.

Meihin tämä ravintola kolahti ja yleisesti pidänkin ravintoloista, jotka menevät täysillä omia polkujaan ja antavat teeman näkyä reilusti.

Olen sitä mieltä, että tarvitsemme lisää ravintoloita, jotka kulkevat omia polkujaan mitään pelkäämättä.

Kiitos Jängällä ja erityiskiitos Jere!

Tutustu tästä ravintola Jängällä nettisivuihin.


Oletko sinä käynyt tässä ravintolassa syömässä?
Kommentoi alle kokemuksesi



Hanna
💖

Hyvää ruokaa ja laskettelua Levillä

Nyt on loma! Mihin lähdetään? No Lappiin tietenkin!

Tämän ytimekkään keskustelun kävimme mieheni kanssa ja pakkasimme sukset autoon.

Olen jo kohta kymmenen vuotta harrastanut laskettelua mieheni kanssa ja usein meidän tulee palattua aina vaan Leville. Levin rinteissä vaan on sitä jotain ja rinteitä ympäröivä metsikkö tuo laskemiseen tunnelmaa.

Rinteet olivat tälläkin kertaa hyvässä kunnossa ja kelit mitä parhaimmat. Aurinko paistoi lähes joka päivä, välillä tosin oli hetkittäin pilvistä.

Lunta oli huomattavasti vähemmän kuin edellisvuosina, mutta kunhan lumi riittää lasketteluun on asia kunnossa.

Halusin myös löytää jonkun kivan ravintolan, josta tekisin postauksen ja sen löysinkin. Ravintola Jängällä oli valintani tällä kertaa.

Söimme alkuruuan, pääruuan sekä jälkiruuan cocktaililla höystettynä.

Tästä myös tulossa aivan oma postauksensa herkullisine kuvineen hyvin pian.

Ihanaa Lapin tunnelmaa, upeat maisemat, laskettelua ja hyvää ruokaa, mitä sitä enää muuta tarvitsee!

Kuvasin videon Levin tunnelmista, näet sen alta

Tämän pienen väliaikatiedotteen myötä ihania aurinkoisia kevätpäiviä kaikille!

💖